A/N Nämä on betannut kaverini, en tiedä kuinka pitkä tästä tulee, kolmas osa on kirjoitettavana ja tässä on kaksi ensimmäistä osaa. Tämä novelli "sarja" on minulle erityisen tärkeä ja olen mielestäni onnistunut aika hyvin tämän kanssa. Toivottavasti kommentoitte.
Luku 1.
Istuin tylsistyneenä historiantunnilla. Ei mitään mielenkiintoista tänään. Yleensä historiantunnit olivat mielenkiintoisia, mutta tänään oli vain kertausta kokeeseen. Pian tunti tosin keskeytyi kun luokanvalvojamme koputti oveen ja asteli sisään ujon näköisen tytön kanssa. Hetken kuluttua minulle tuli takauma toissajoulusta, jolloin olin ihan varmasti tavannut tuon tytön..
Oli kaunis talviaamu ja kävelin Samulin kanssa kaupungilla katselemassa ihmisille joululahjoja. Samuli käski minun jäädä odottamaan suihkulähteen luo - joka tosin nyt oli jäässä - sillä aikaan kun hän kävisi ostamassa minun lahjani. Istuin penkille odottamaan Samulia, ja silloin näin hänet. Kaunis, surullisen näköinen tyttö valkoisine hiuksineen ja kirkkaan vaaleansinisine silmineen. En voinut olla tuijottamatta häntä, hän oli kuin enkeli. En ollut koskaan nähnyt ketään yhtä kaunista. Kun tarpeeksi kauan katsoin kyseistä tyttöä, huomasin nähneeni hänet jossain. Hän oli se tyttö unestani. Se tyttö, jolla oli valkoiset siivet selässä ja isot kyyneleet poskilla.
Tuijotin tyttöä samalla tavalla kuin silloinkin. Haltioissani. Ei voi olla totta.. ajattelin, ja hetken kuluttua tyttö katsoi minuun päin. Tämä hymyili pienesti minulle ja laski sitten katseen takaisin maahan. Sitten luokanvalvojamme avasi suunsa ja keskityin häneen, tai ainakin yritin parhaani mukaan.
"Hyvää huomenta 9A! Kuten kerroin teille parisen päivää sitten, teidän luokallenne tulee uusi oppilas. Hänen nimensä on Lumi ja hän vaihtoi tänne toisesta koulusta kaupungin toiselta puolelta, olkaa hänelle kiltisti. Rauha!"
Hätkähdin kun opettaja yhtäkkiä sanoi nimeni.
"N-niin?" sanoin hieman hätiköidysti.
"Sinä kun olet tukioppilas ja oppilaskunnan puheenjohtaja, niin saat toimia tämän ensimmäisen viikon Lumin oppaana ja apuna. Lumi voit mennä tuonne Rauhan viereen istumaan."
Ennen kuin oikein sain mitään edes suustani ulos, opettaja oli jo lähtenyt ja tuo ihana tyttö Lumi istui viereeni. Hänellä oli niin täydelliset huulet ja kauniit silmät. Olisin voinut hukkua niihin.
Loppu historiantunti meni kivasti, kun minun ei tarvinnut puhua kenellekkään ja pystyin "keskittymään" tuntiin. Pian tunti kuitenkin loppui ja kävelimme vierekkäin Lumin kanssa ulos luokasta.
"Niin kuin opettaja sanoi, olen siis Rauha", hymyilin Lumille ja katsoin tähän päin.
"Lumi.." tyttö sanoi hiljaisesti ja katsoi minuun. Hän oli selkeästi aika ujo, ja niin olisin kyllä minäkin, jos joutuisin vaihtamaan kouluun, jossa en tuntenut ketään.
Istuimme pian kuvaamataidon luokan eteen odottamaan tunnin alkamista ja kaivoin laukustani soivan kännykkäni esiin. Soittaja oli Samuli. Hymyilin ja vastasin puheluun.
"Hei kulta."
"Hei muru. Teetkö mitä tänään koulun jälkeen?"
"Hmm.. En varmaan mitään"
"No hyvä sitten voitkin tulla meille eikö niin?"
"Joo kai se sopii", naurahdin enkä pystynyt olla hymyilemättä. Oli aina ihanaa kuulla Samulin ääni. Se oli jotenkin rauhoittavaa.
"No hyvä tulen hakemaan sua sitten koululta, moneen sulla kestää koulu?"
Mietin hetken aikaa ja vastasin sitten toiselle.
"Mulla on kaksi tuntia kuvista, ruokailu ja tunti matikkaa, elikkäs joo, pääsen kahdelta."
"Okei nähdään silloin. Rakastan sua."
"Mäkin rakastan sua. Moikka", hymyilin leveästi ja suljin puhelun. Huomasin Lumin katsovan minuun päin, joten minun oli pakko sanoa jotain.
"Poikaystävä Samuli soitti. Missä päin sä muuten asut?", kysyin toiselta.
"Puotilassa, entä sinä?", tämä sanoi hiljaa ja katsoi minua.
"Ihanko tosi? Minäkin asun Puotilassa! Muutin sinne vasta parisen kuukautta sitten", hymyilin innoissani ja sain Luminkin hymyilemään kunnolla. Päivän paras kohta.
Loppupäivä kului mukavasti. Juttelimme niitä näitä Lumin kanssa ja aloimme tulla hyvin toimeen. Lumi ei ollut enään niin ujo ja hiljainen, uskalsi puhua kanssani ja sain hänet jopa nauramaan monta kertaan, josta tosin matikanopettajamme ei hirveästi pitänyt, ja lopulta lensimme ulos luokasta kikattaen hervottomasti samalla, kun kävelimme oven ulkopuolelle.
"Ei herraisä! Tuo oli jo rajua!", nauroin jutuillemme enkä saanut melkein sanaa suustani.
"No itsepähän aloitit, oma vikasi!", toinen sanoi ja hänkin nauroi ihan yhtä paljon kuin minä. Istuimme alas vierekkäin ja lopetimme pian nauramisen hengittäen nopeasti. Seuraavaksi Lumi nojasi olkapäähäni ja pidimme toisiamme käsistä kiinni. Aika tuntui pysähtyvän siihen. Istuimme vain siinä hymyillen ja tuijottaen seinään. Ei siihen tarvittu sanoja, olin löytänyt sielunsisaruksen vai kumppanin? Enhän minä noin tietenkään voinut ajatella minullahan oli Samuel ja olin hetero. Olin vain innoissani, kun sain uuden ystävän. Eikö niin?